Koska uskon karmaan ja enteisiin, pelkoni kasvoi kun aamulla tapahtui joitakin outoja asioita mitä ei aiemmin ole tapahtunut; poikani Eino heräsi samaan aikaan kun minä, eikä enää nukkunut ennenkuin olin lähtenyt vaan itki, autossa matkalla kentälle soi Alanis Morissetten Ironic ja huomasin myös, että minun Pariisin kirjani, jossa on kaikkien käyntien merkinnät ja minun "musta kirjani" oli jäänyt kotiin. Ja laukun perustavara kynä - sekin oli jäänyt.
Kuinka joku voi lähteä tilausmatkalle näin huonosti valmistautuneena; minä tietenkin! Kaukana on ajat kun olin tarkka ja kaikki oli tip top...
Pariisiin lähdin tilausmatkalle, ensi kevään ostot mielessä (syksykään ei ole vielä tullut liikkeeseen ja pitäisi jo seuraavaa kautta miettiä).
Tavan mukaan oli todella tiukka aikataulu; kentältä lennossa laukut hotellille, taksilla ensimmäiseen tapaamiseen, malliston katsominen ja kuvien ottaminen, vauhdilla seuraavaan kohteeseen - sama juttu ja vielä kolmanteen.
Vihdoin tapaamisten jälkeen syömään noin klo 17 (lounas).
Cafe Charlot
Ajattelimme kävellä hotellille ja yleensä kun minulla on kirjani, löydän perille enkä koskaan eksy, mutta nyt kun olin unohtanut kirjani ja joutunut ostamaan kartan (jossa kyllä kadut olivat väärin...) eksyin koko ajan. Onneksi siskoni auttoi löytämään oikean suunnan...
Toinen päivä oli tapaamisvapaa ja oli puoli päivää aikaa kierrellä kauppoja, mikä tietysti Pariisin kokoisessa kaupungissa ei riitä mihinkään. En kuitenkaan halua olla montaa päivää reissussa, koska ikävöin lapsia niin kovasti etten pysty nauttimaan täysin rinnoin. Ehkäpä seuraavan kerran otan lapset mukaan.
Mosaiikkiseinä
Näyteikkunataidetta kumiankoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti