sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Syntymäpäiville lähdössä

Kummallakin lapsella on joulupukin tuomia vaatteita päällä - Einolla nahkatakki (jota hän oli toivonut erityisesti) sekä pipo ja lapaset, Ellalla lapaset ja kypärä jonka hän olisi ehdottomasti halunnut laittaa syntymäpäiville (sain hänet kuitenkin luopumaan ajatuksesta).


Ellan takki Ticket to Heaven, kaulaliina Quincy, lapaset Gaudete Kids, legginsit Falke, saappaat Ugg, pinnit Checkmate. Einon pipo Gaudete Kids, nahkatakki Little Marc Jacobs, kaulaliina Petit Bateau, farkut Finger in the nose, lenkkarit Little Marc Jacobs. 


lauantai 20. joulukuuta 2008

perjantai 12. joulukuuta 2008

What a week..

Se taitaa olla  Murphyn laki; kun joku alkaa mennä pieleen niin kaikki menee pieleen. Tämä viikko on ollut sellainen - viikko jonka voisi melkein pyyhkiä pois, siis melkein.
Keskiviikkona olin menossa treeneihin ja ajattelin kerrankin ottaa puhelimen mukaan kun mieheni aina valittaa, ettei minua saa koskaan kiinni. Kun olin lähdössä salilta rupesin etsimään puhelinta eikä sitä löytynyt mistään. Se ei harmittanut, että se oli lähestulkoon uusi puhelin vaan kaikki lasten kuvat ja muistikirja johon laitan merkintöjä lasten kehityksestä. Suljin liittymäni ja toivoin, että se joka oli mahdollisesti ottanut sen, ei lukisi minulle niin henkilökohtaisia asioita (nyt opin, että päiväkirjat ovat ajatuksia varten eivätkä kännykät).
Torstaina olin menossa hakemaan uutta sim-korttia ja myyjä kysyi henkilötodistusta, huomasin passin kadonneen lompakostani eikä minulla ole mitään mielikuvaa missä vaiheessa se on kadonnut ja minne. Ilmeisesti olin niin surkean näköinen siinä itkua melkein tihrustaessa, että ystävällinen myyjä ei vaatinut minua todistamaan henkilöllisyyttäni.
Myöhemmin päivällä soitin salille ja onnekseni puhelin oli löytynyt ja palautettu toimistoon. Tuli pitkä huokaus ja helpotus.
Illalla oli liikkeen pikkujoulut ja ovet suljettuani katsoin myyntipöydän takana hyllyyn, jossa ylimmällä hyllyllä oli lyhty ja kynttilä palamassa ja alemmalla hyllyllä tietokoneeni auki - sillä hetkellä kun katsoin sinne pitkä steariinivana valui tietokoneeni näppäimistölle. Voitte arvata reaktioni; kiljuin kuin syötävä ja syöksyin tuulispään lailla pelastamaan sen mikä pelastettavissa enää oli. Äidin kanssa (hänellä imuri ja minulla parsinneula) putsasimme näppäimistöä, minä itkien ja äitini huokaillen huonoa tuuriani. Suurimmat steariinit kaivettuani lähdimme hiukan allapäin syömään. Se helpotti pikkuisen.
Tänään perjantaina viikonloppu sai mukavan alun kun pääsin kauan odottamaani konserttiin ja se oli hyvä - niin hyvä, että siskoni masussa pikkumieskin jytäsi. 
Tässäkin viikossa oli kuitenkin niin paljon ihania hetkiä joista parhaimmat sain viettää lasteni kanssa ja mikä ihaninta, keskiviikkona oli tyttäreni ensimmäinen joulujuhla tarhassa ja voi niitä pieniä hymyjä kun hän ja muut lapset saivat olla kaiken keskipisteenä.
Sanoin, että tämän viikon voisi melkein pyyhkiä pois - mutta vain melkein...

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivä


Valmiina tärkeään juhlaan.


Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Einon paita Acne, farkut Finger in the nose ja kengät Start-rite. Ellan mekko Little Marc Jacobs, legginsit Falke ja tossut Tip Toey Joey.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Sisustan, sisustan ja aina vaan sisustan

Liikkeeni yläkerta on ollut varastoa ja minun omaa aluettani mutta noin kuukausi takaperin sain oivan idean laajentaa liiketilan myös yläkertaan, jotta saisin vaatteet ja kengät paremmin esille ja välttyisin kokojen ja mallien etsimiseltä.
Joten taas kerran käärin hihat ja rupesin raivaamaan takahuonetta -  se oli vähän kuin rubikin kuutiota tekisi, tavaraa nimittäin oli pieneen tilaan riittämiin. Jännitin myös miten pääsen pinojen takaa pois kun asiakkaita tulee - huonosti tuntui pääsevän.
Haastetta riitti myös siinä, että tein kaiken yksin - siirsin kaikki isot kirjahyllyt, sohvan alhaalta ja mitä kaikkea ja ainoastaan sen takia, etten vain kertakaikkiaan saanut ketään avuksi kuin kaikilla on niin kova kiire, asiaan tietysti saattoi vaikuttaa myös minun kiire aikatauluni eli heti ja nyt.
Aikaa tuohon prosessiin meni tovi ja homma oli tähän päivään kesken kunnes päätin aamulla kuinka hyvä idea olisikin siirtää taas vähän huonekaluja.
Tämmöinen minä olen - kotonakin päätän vaihtaa järjestystä ja mieheni tullessa kotiin hän toteaa "olet näköjään taas sisustanut".
Olen kuitenkin todennut, että helpompaa on siirtää kalusteet niille paikoille kuin olin ajatellut ja nähdä miten ne ottavat paikkansa. Ja kaiken lisäksi se on aika terapeuttista täytyy myöntää.
Ei muuta kuin seuraavaa kertaa odotellessa...

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Muistoja

Tänään on melkein päivälleen vuosi siitä kun pistin hihat heilumaan tai oikeastaan lattiahiomakoneen. Tosin se oli kulmahiomakone millä hiottiin kun oikea ei jostain syystä toiminut. Sitten maalattiin lattiasta kattoon useaan kertaan.
Välillä mietin mahtaako tulla valmista - aamulla aloitin ja lopetin iltamyöhällä  kun lapset olivat jo nukkumassa. 
Aikamoinen homma tehdä remontti yksin mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli mukavaa nähdä oman työnsä jälki.
Tosin valkoinen lattia, tai juuri maalaamisen jälkeen valkoinen joka on nyt ruskea johtuu ilmeisesti huokoisuudesta - lika ei vain lähde pois vaikka kuinka hinkkaa. Kai sitä voisi ajan patinoimaksi, tai sitten ei.
Nyt vuoden jälkeen liike oli taas remontin alla kun talossa tehdään remonttia ja juuri minun yläpuolella oli se talon ainoa vuotava putki, niinpä yläkertaan rakennettiin alipaineteltta ja kattoon porattiin reikiä. 
No loppu hyvin kaikki hyvin, saan vihdoin laittaa liikkeen joulukuntoon ja tavarat järjestykseen ja ennenkaikkea pääsen viettämään liikkeen ensimmäistä joulua.