Jälkimaininkeja

Tänään oli jo perinteeksi muodostunut Fashion Market Gaudetessa. Anoppini sanoi kotiin tullessani, että näytin jotenkin erilaiselta; iloiselta. Se on totta - joka kerta kun olen minulle niin rakkaassa paikassa ihanien ihmisten luona, minusta tulee erityisen iloinen. Ja joka kerta vietettyäni päivän Gaudetessa minulle tulee aivan sanoinkuvaamaton kaipuu Fredalle. Älkää ymmärtäkö väärin; rakastan myös Kalevankadun pikkupuotiani mutta eri tavalla. Fredassa kulminoituu kaikki minulle tärkeät asiat, henkilöt ja tapahtumat. Sitä ei voi vain selittää...

Ehkäpä tämä muistutti taas niistä ikävistä asioista jotka ovat kuohunneet muuallakin kuin omassa päässäni. Ikävistä asioista joita tapahtuu, halusitpa tai et ja joihin itse ei välttämättä voi vaikuttaa. Kaikkihan me varmasti olemme joutuneet sellaisen eteen ja jokainen tietää, että semmoinen vie voimat.

Sen kuitenkin tiedän, että Gaudete on minun turvasatamani, jonne voin mennä kun haluan huutaa sisäistä tuskaani. 

Palatakseni asiaan eli tämänpäiväiseen; kiitos teille ihanaiset siskoni ja "henkinen siskoni", että saan aina välillä viettää teidän kanssanne mukavan päivän niinkuin ennen vanhaan. Se jos joku merkitsee...!