Yrittäjyydestä on tehty jotain mystistä ja, no sanoisinko glamourin verhoamaa. Meitä arvostellaan sen perusteella mitä myymme. Jos suoraan saan sanoa, en pidä siitä yhtään.
Olemme valinneet varmasti sen vaikeimman tien tehdä töitä - tai poikkeuksiakin löytyy, mutta tosiasia on se, että sitä työtä teet 24/7 eikä ole ylempää tahoa kelle valittaisi kuinka joku asia on pielessä. Myöskään valtio ei kovin paljon ole tukemassa yrittäjyyttä, vaikka näin haluaakin uskotella.
Olen ollut pitkään sanomatta mielipidettäni asiasta ja ehkä myös sen takia, etten ole halunnut antaa mitenkään purnaavaa kuvaa itsestäni. Olen myös miettinyt mahdollisia haittavaikutuksia kun aukaisee suunsa ettei vaan vahingossakaan anna väärää kuvaa itsestä. Eikä yrittäjän tietenkään pidä valittaa mistään vaan kaikki on yhtä hymyä ja ruusunpunaista onnea.
No olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että aion olla yrittäjänä se sama ihminen kuin olen normaalistikin; ihan oma itseni ja se on harmillista jos joku ei siitä pidä. Ei ole työminää ja kotiminää, vaan kaikki on samassa paketissa.
Tässä liikkeeni tai ehkäpä enemmänkin minun blogissani olen myös päättänyt olla kumartamatta ketään tai antaa jotain muuta kuvaa itsestäni kuin todellisuudessa on. Tarkoitan tällä sitä, että välillä pohdin omaa elämääni ja joskus en, välillä se on kivaa ja taas toisinaan ei.
Eräs tuttavani, asiakkaani ja blogisti sanoi osuvasti oltuani harmissani, miten sanojani on käännelty väärin ja kuinka tuntemattomat ovat tietämättömien tiet, kuinka helppoa on kirjoittaa nimimerkillä ikäviä asioita toisesta tuntematta tätä toista.
Hän sanoi: "Emmehän ole täällä tekemässä kenellekään pahaa, vaan tuomassa iloa".
Mielestäni tämä on niin totta ja osuvasti sanottu.
Niin; olen herkkä ja pahastun helposti. Suhtaudun myös erittäin vakavasti työhöni tässä tapauksessa yrittäjänä ja otan kaiken suhteellisen henkilökohtaisesti. Palvelen asiakkaitani niinkuin haluaisin itseäni palveltavan; pyyteettömästi, antaumuksella ja asiaan kuuluvalla arvokkuudella.
Miksi kirjoitan nyt tällaisesta - varmasti siksi, että aina elämä ei voi olla kermalla kuorrutettua unelmaa ja ehkä me kaikki joskus laskeudumme pilvilinnoista tähän välillä niin harmaaseen todellisuuteen. Ja ehkäpä siksi, että flunssa on kaatanut minut, eikä minulla ole muuta kuin aikaa vaipua sateen synkistämään ahdistukseen.
Lyhyesti kiteytettynä; tätä yrittäjyys on pahimmillaan unohtamatta huolta tulevasta ja siitä ettei voi jättää mitään taaksensa - sulkea ovea ja unohtaa, parhaimmillaan se antaa kuitenkin uskoa itselle, onnistumisen tunteita, iloa muille ja mikä tärkeintä, tavata uusia ihmisiä ja parhaimmassa tapauksessa tutustua heihin.
Oikein Ihanaa ja pikkuisen sateista lokakuun alkua kaikille !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti