Joten taas kerran käärin hihat ja rupesin raivaamaan takahuonetta - se oli vähän kuin rubikin kuutiota tekisi, tavaraa nimittäin oli pieneen tilaan riittämiin. Jännitin myös miten pääsen pinojen takaa pois kun asiakkaita tulee - huonosti tuntui pääsevän.
Haastetta riitti myös siinä, että tein kaiken yksin - siirsin kaikki isot kirjahyllyt, sohvan alhaalta ja mitä kaikkea ja ainoastaan sen takia, etten vain kertakaikkiaan saanut ketään avuksi kuin kaikilla on niin kova kiire, asiaan tietysti saattoi vaikuttaa myös minun kiire aikatauluni eli heti ja nyt.
Aikaa tuohon prosessiin meni tovi ja homma oli tähän päivään kesken kunnes päätin aamulla kuinka hyvä idea olisikin siirtää taas vähän huonekaluja.
Tämmöinen minä olen - kotonakin päätän vaihtaa järjestystä ja mieheni tullessa kotiin hän toteaa "olet näköjään taas sisustanut".
Olen kuitenkin todennut, että helpompaa on siirtää kalusteet niille paikoille kuin olin ajatellut ja nähdä miten ne ottavat paikkansa. Ja kaiken lisäksi se on aika terapeuttista täytyy myöntää.
Ei muuta kuin seuraavaa kertaa odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti