Välillä se on vihainen ja arvaamaton mutta myös kaunis ja rauhallinen kuten nyt.
Meillä oli perheen siirtopurjehdus Kotkasta Helsinkiin ja matkalla piipahdimme muutamissa saarissa. Ennätimme mm. patikoida polulla, lukea lintukirjaa, uittaa varpaita, piirtää kallioon, uida ja syödä hyvin.
Lisäksi jouduimme todistamaan kuinka julma luonto voikaan olla.
Merilokki jahtasi pikkulinnun poikasta kauan ja lopulta söi sen meidän silmien edessä emmekä voineet tehdä asialle mitään. Hätääntynyt emo lenteli edestakaisin etsien pienokaistaan. Seuraavana päivänä tämä barbaarilintu jahtasi koskelon poikasta mutta ei ainakaan saanut sillä kertaa syötyä poikasta.
Itku siinä meinasi tulla ja kuinka voimattomalta olo voikaan tuntua.
Hanna kysyi Chicling -blogissaan "järvi vai meri?". Minä vastaan ehdottomasti meri ja joki. Meri tuo rauhan kun katsoo horisonttiin eikä koskaan voi tietää mitä se antaa seuraavaksi, joki tuo minulle samalla tavalla rauhan mutta myös pysyvyyden tunteen. Tiedän, että joka kerta kun menen rantaan se näyttää samalta.
Olen elämäni viettänyt joen rannalla, oppinut uimaan siinä ja tuntemaan kuinka vahva virta on. Merellä olen purjehtinut 17 vuotta ja päässyt kokemaan monta tiukkaa tilannetta jolloin olen oikeasti pelännyt mutta se ei ole saanut minua vihaamaan merta vaan kunnioittamaan sitä entistä enemmän.
Kummatkin ovat antaneet kauneimmat auringonlaskut ja kirkkaimman tähtitaivaan.
Lasten vaatteet Finger in the nose, Petit Bateau, Start-rite, Little Marc Jacobs, Viking
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti